Aikaisemmin suuri osa Euroopan väestöstä sai toimeentulonsa maanviljelystä. Teollistuminen tarkoitti muutosta, jossa koneilla ja tehtaissa valmistettujen tuotteiden merkitys kasvoi. Muutos alkoi Britanniasta 1700-luvulla ja levisi eri tahtiin muille alueille. Se ei lopettanut maataloutta, mutta muutti sitäkin: koneet, kuljetukset ja kasvavien kaupunkien tarpeet yhdistivät maaseutua uuteen talouteen.

Hiilellä kuumennettiin vettä höyryksi. Höyry liikutti höyrykonetta, jonka liike siirtyi akseleiden ja hihnojen kautta työkoneisiin. Myös vesivoimaa käytettiin. Koneet eivät poistaneet ihmistyötä: työntekijät esimerkiksi korjasivat katkenneita lankoja.

Tehdas kokosi työntekijöitä ja koneita samaan paikkaan. Työntekijä myi työtään palkkaa vastaan. Päivän rytmi riippui yhä enemmän tehtaan työajoista. Työ saattoi olla vaarallista ja raskasta, eikä sairausajan toimeentulosta ollut yleensä samanlaista turvaa kuin myöhemmin. Myös naiset ja lapset tekivät teollista työtä.

Ihmisiä muutti työn perässä kaupunkeihin. Tätä kutsutaan kaupungistumiseksi. Asuntoja tarvittiin nopeasti, ja ahtaus sekä puutteellinen puhtaan veden saanti levittivät sairauksia. Samalla kaupungit tarjosivat uusia ammatteja, kauppoja, kouluja ja mahdollisuuksia kohdata muita.

1800-luvun lopulla sähkö, terästuotanto ja uudet viestintävälineet nopeuttivat muutosta. Tavaroita voitiin valmistaa paljon ja kuljettaa kauas. Muutos ei silti edennyt kaikkialla samalla tavalla. Tehtaanomistaja, palkkatyöläinen ja maaseudulle jäänyt perhe saattoivat kokea saman kehityksen hyvin eri tavoin.

Yhdysvalloissa valokuvaaja Lewis Hine tallensi lasten työoloja. Hänen kuvissaan lapset näkyvät tehtaiden koneiden vierellä ihmisinä, joiden työstä tuotanto riippui. National Child Labor Committee käytti valokuvia lapsityön vastaisessa toiminnassaan. Kuva saattoi siis sekä kertoa työstä että pyrkiä muuttamaan sitä. Lapsityön rajoittaminen vaati kuitenkin myös järjestöjen toimintaa, päätöksiä ja niiden valvontaa. Yksi valokuva ei yksin muuttanut kaikkien lasten elämää.

Tehtaan tuotanto saattoi kasvaa, vaikka työntekijän työpäivä pysyi pitkänä ja työ vaarallisena. Työntekijät alkoivat toimia yhdessä muuttaakseen työolojaan. He perustivat ammattiyhdistyksiä, jotka vahvistivat yhteistä neuvotteluasemaa työnantajan kanssa. Vaatimuksia olivat esimerkiksi lyhyempi työpäivä, parempi palkka ja turvallisemmat olot.

Työntekijät perustivat myös puolueita. Niiden kautta he pyrkivät muuttamaan lakeja ja parantamaan oloja yhtä työpaikkaa laajemmin. Työväenliikkeessä vaikutti sosialismi, joka tavoitteli taloudellisen eriarvoisuuden vähentämistä sekä tuotannon hyötyjen ja vallan jakamista toisin.

Myös muut aatteet tavoittelivat muutoksia valtaan. Liberalismi korosti yksilön vapauksia ja vallan rajoittamista. Nationalismi korosti kansakunnan yhteisyyttä esimerkiksi kielen ja historian pohjalta. Nationalistit saattoivat tavoitella kansakunnalle omaa valtiota. Saman aatteen kannattajatkin kiistelivät keinoista ja siitä, kenelle oikeudet kuuluivat.

Naisten oikeuksia ajaneet liikkeet vaativat pääsyä koulutukseen, ammatteihin ja poliittiseen päätöksentekoon. Muutokset eivät syntyneet vain hallitsijoiden lahjoina. Ihmiset järjestäytyivät, kirjoittivat, osoittivat mieltä ja painostivat päättäjiä. Myönnetty oikeus ei silti aina poistanut arjen esteitä sen käyttämiseltä.

Ihmiset vaativat lisää oikeuksia Euroopassa, mutta samalla eurooppalaiset valtiot laajensivat valtaansa muualla. 1800-luvun lopulla valloitukset kohdistuivat erityisesti Afrikkaan ja Aasiaan. Imperiumi on valtakunta, joka hallitsee laajoja alueita ja usein monia kansoja. Siirtomaa on alue, jota ulkopuolinen valtio hallitsee. Paikalliset ihmiset eivät yleensä saaneet päättää hallinnosta samoilla ehdoilla kuin hallitsevan maan kansalaiset.

Siirtomaista hankittiin raaka-aineita, ja niissä myytiin teollisuuden tuotteita. Valtiot tavoittelivat myös sotilaallisesti tärkeitä paikkoja ja arvostusta. Tätä vallan laajentamista kutsutaan imperialismiksi. Taloudelliset, poliittiset ja sotilaalliset tavoitteet vahvistivat toisiaan, vaikka yksittäisten valloitusten syyt erosivat.

Valloituksia puolusteltiin väitteillä eurooppalaisten paremmuudesta. Tällaiset rasistiset käsitykset esittivät ihmisten välisen eriarvoisuuden luonnollisena. Ne eivät olleet totta, mutta niillä oikeutettiin pakottamista, väkivaltaa ja paikallisen vallan syrjäyttämistä.

Siirtomaiden asukkaat eivät olleet vain ulkopuolisen toiminnan kohteita. He vastustivat, neuvottelivat ja sopeutuivat erilaisissa tilanteissa. Höyrylaivat, rautatiet ja viestintä liittivät alueita yhteen, mutta reittiä käytettiin eri tarkoituksiin. Sama rautatie saattoi kuljettaa tavaroita satamaan ja vahvistaa siirtomaahallinnon otetta sisämaasta.

Myös Suomessa ihmiset pyrkivät vaikuttamaan yhteisiin päätöksiin. Suomi oli vuodesta 1809 Venäjän keisarikuntaan kuuluva suuriruhtinaskunta. Sillä oli autonomia, eli oikeus hoitaa monia omia asioitaan. Suomessa säilyi omaa lainsäädäntöä ja hallintoa, mutta ylin valta kuului Venäjän keisarille. Autonomia ei siis tarkoittanut itsenäistä valtiota eikä valmiiksi turvattua tulevaisuutta.

1800-luvun aikana suomalaisuuden ajatusta rakennettiin kirjallisuudessa, taiteessa, tutkimuksessa ja koulutuksessa. Suomen kielen asema vahvistui. Kansallinen liike ei silti ollut kaikkien osalta samanlainen, eikä Suomi ollut yhden kielen ja kokemuksen yhteisö. Ihmisten asemaan vaikuttivat myös asuinpaikka, varallisuus, sukupuoli ja työ.

Teollisuus kasvoi ja yhteydet muuhun maailmaan lisääntyivät. Ihmiset järjestäytyivät työväenyhdistyksiin, naisjärjestöihin ja muihin yhdistyksiin. Vuoden 1905 levottomuudet Venäjällä ja suurlakko Suomessa loivat tilaa suurelle eduskuntauudistukselle.

Vuonna 1906 säädettiin yleinen ja yhtäläinen äänioikeus sekä vaalikelpoisuus myös naisille. Ensimmäiset uuden eduskunnan vaalit pidettiin vuonna 1907. Äänestäjät valitsivat eduskuntaan edustajat, jotka käsittelivät ja hyväksyivät Suomen lakeja. Ikäraja ja muut aikakauden rajoitukset kuitenkin sulkivat osan ihmisistä ulkopuolelle. Keisari saattoi edelleen hajottaa eduskunnan eikä vahvistanut kaikkia sen hyväksymiä lakeja. Oikeudet olivat laajentuneet, mutta kysymys vallasta jäi avoimeksi.